Tänä vuonna Maailman mielenterveyspäivän teemana on ”Mielenterveys on jokaisen oikeus”. Kuitenkaan kaikki mielenterveyden häiriöiden, etenkään masennuksen, kanssa kamppailevat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa.
Depressiosta kärsii vuoden aikana noin 5–7 % suomalaisista.1 Kyseessä ei ole siis mikään marginaalinen ilmiö. Psykiatrina olen seurannut pitkään suomalaisten mielenterveyden hoitoa ja nähnyt, kuinka masennuksen ja muiden mielenterveyden häiriöiden hoitoon ei panosteta samalla tavalla kuin somaattisten sairauksien hoitoon. Tällöin potilaat ovat epätasa-arvoisessa asemassa riippuen siitä, mitä sairautta he sairastavat.
Kuitenkin mielenterveyden häiriöt – masennus mukaan luettuna – aiheuttavat valtavat yhteiskunnalliset kustannukset. Esimerkiksi OECD on raportoinut mielenterveyden häiriöiden maksavan Suomessa noin yksitoista miljardia euroa vuodessa.2 Janssenin rahoittama TRIFI-tutkimus puolestaan kertoo, että masennuksen kanssa kamppailevat potilaat tuovat Suomessa noin 2,5 miljardin kustannukset vuosittain.3
Rahalliset kustannukset heijastuvat myös työllisyyteen ja terveydenhuollon kuormitukseen. Eläketurvakeskus on raportoinut, että yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä ovat mielenterveysperusteisia.4 Lisäksi masennus kasvattaa muun muassa työkyvyttömyyspäiviä, sairauspoissaoloja sekä käyntejä sairaalassa ja poliklinikoilla.3
Hoitoon pääsemisen esteenä resurssit
Yhteiskunnallisten vaikutusten ohella mielenterveyden häiriöiden merkittävä seuraus on niiden aiheuttama inhimillinen kärsimys itselle ja läheisille. Siksi olisi tärkeää, että jokainen potilas saa asianmukaista ja välitöntä hoitoa.
Suomessa on olemassa erittäin hyviä, näyttöön perustuvia hoitoja – muitakin kuin lääkehoitoja – mutta tällä hetkellä niihin pääsy on vaikeaa. Pitkät hoitojonot ovat ongelma etenkin pääkaupunkiseudulla. Hoidon piiriin pääsemisen odottamisen aikana potilaiden tila ehtii usein huonontua.
Pitkäksi venyvät odotusajat ovat haaste myös hoidon tehokkuudelle. Masennuksesta tiedämme, että mitä pidempään masennusjakso jatkuu, sitä huonommaksi käy aivojen kyky palautua ja potilaan ennuste toipumisesta. Nopea hoitoon pääsy on myös kustannustehokasta; hoitamatta jättäminen tulee lopulta aina kalliimmaksi kuin hoitaminen.
Mielenterveyden häiriöiden hoitoon ei panosteta riittävästi
Monen psykiatrin näkemys on, että mielenterveyshäiriöt eivät ole samalla viivalla ruumiillisten sairauksien kanssa. Siinä missä somaattisia sairauksia hoidetaan pitkäjänteisesti, mielenterveydenhäiriöitä hoidetaan liian laimealla otteella usein liian lyhyen aikaa. Psykiatrinen potilas voi olla osastolla tyypillisesti vain lyhyen jakson, minkä jälkeen sairaalahoito päättyy, vaikka voinnissa ei merkittävää muutosta olisi vielä tapahtunutkaan.
Julkisen puolen terveydenhuollossa on pitkään hoidettu masennuspotilaita ikään kuin samalla sapluunalla; kaikki saavat kuukaudessa yhden keskustelukäynnin. Vaikka hoito tuntuisi tehottomalta, potilas ei usein jaksa tai uskalla vaatia itselleen asianmukaista hoitoa, jolloin vähäisetkin resurssit menevät vaikuttamattomaan hoitoon.
Panostuksen puute näkyy myös mielenterveyden häiriöiden hoitoon suunnatussa rahoituksessa, joka ei ole kasvanut samassa suhteessa verrattuna muiden sairauksien hoitoon. Kuilu mielenterveyden häiriöiden ja muiden sairauksien rahoituksessa on vain kasvanut. Esimerkiksi THL on arvioinut, että kun vielä vuonna 2000 psykiatrian osuus erikoissairaanhoidon rahoituksesta oli 16,8 %, vuonna 2019 osuus oli enää 11,1 %.5
Sijoitus mielenterveyden häiriöiden hoitoon maksaisi itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä. Lisäksi se auttaisi saamaan potilaita nopeammin hoidon piiriin.
Mielenterveyden häiriöillä ei ole vain biologisia ja aivokemiallisia vaikutuksia, mutta myös perustavanlaatuisia vaikutuksia potilaiden kokemukseen itsestä ja omasta arvosta. Kuitenkin tiedämme, että esimerkiksi masennus on aivosairaus siinä mielessä, että hermosolujen verkosto ei uusiudu samalla tavalla kuin terveissä aivoissa. Voi olla kuitenkin monimutkaista mieltää, että mielenterveyden häiriö on sairaus siinä missä muutkin sairaudet – eikä niin, että minä nyt vain olen saamaton ja onneton ihminen.
Mielenterveys on jokaisen oikeus – ja siksi meidän pitää saada masennuksen ja muiden mielenterveyden häiriöiden hoito samalle viivalle muiden sairauksien hoidon kanssa.
Maailman mielenterveyspäivää vietetään 10.10. Tanja Svirskis on psykiatri ja Janssenin Field Medical Advisor, Neuroscience.
CP-415271