Kirjoittaja: Daniel Lahti
Koko kevään kestänyt kampanjointi vuoden 2023 eduskuntavaaleissa on huipentumassa viimeisen kuukauden loppukiriin. Vaalikevään aikana käyty poliittinen keskustelu on erityisen tärkeää, sillä usein juuri tähän aikaan nousevat aiheet määrittelevät seuraavan eduskuntakauden poliittisia prioriteetteja. Yksi erityisen tärkeä aihe, johon kansalaiset odottavat uusilta kansanedustajilta näkemystä ja toimenpiteitä, liittyy parannuksiin terveydenhuollossa.
Yksi merkittävä kansanryhmä, joka erityisesti odottaa seuraavalta eduskunnalta näkemystä terveyspalveluihin liittyen, muodostuu noin 280 000 suomalaisesta, jotka parhaillaan sairastavat, tai ovat sairastaneet syöpää. Sen lisäksi, että tämä suomalaisjoukko muodostaa lähes 10 % viime vaaleissa annetuista äänistä, on heillä omakohtainen kokemus suomalaisen järjestelmän hyvistä ja huonoista puolista. Sairaudestaan johtuen he eivät ole kaikkein äänekkäimmin vaatimassa järjestelmätason ongelmia korjattaviksi ja siksi mielestäni uusilla kansanedustajilla on erityisen suuri velvollisuus vaikuttaa siihen, miten syöpäpotilaiden hoitoa kehitetään ja kuinka potilaita ja heidän omaisiaan voitaisiin sairauden keskellä ja sen jälkeen paremmin tukea.
SOTE-uudistus opetti suomalaisille, että terveydenhuoltojärjestelmäämme ei uudisteta noin vain ja siksi on syytä olettaa, että syövänhoidonkaan kohdalla ei yksi eduskuntakausi riitä tarvittavien uudistusten läpiviemiseen. Tästä syystä seuraavaan hallitusohjelmaan olisi laadittava kirjaus kansallisen syöpästrategian laatimisesta. Strategia toimisi pidemmän aikavälin suunnitelmana, jonka toteuttamiseen tulevat hallitukset sitoutuisivat konkreettisella toimenpideohjelmalla, joka rakentuisi neljästä osa-alueesta, jotka muodostavat suomalaisen syövänhoidon kokonaisuuden: Syövän ehkäisy, -toteaminen, -hoito ja suomalainen syöpätutkimus.
Strategian tulisi tavoitella yhdenvertaista mahdollisuutta parantua syövästä. Kansainvälisellä tasolla tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, Suomi yltäisi pohjoismaiselle tasolle keskimääräisen viiden vuoden elossaololuvun osalta myös muiden kuin kaikkein yleisimpien syöpien osalta. Tätä edesauttaisi suomalaisen sääntelykehyksen muuttaminen sellaiseksi, että se mahdollistaisi uusien hoitojen nopeamman ja laajemman käyttöönoton, sekä toimenpiteet kliinisten tutkimusten määrän alaspäin suuntautuvan trendin kääntämiseksi.
Syöpähoitoon panostaminen voidaan nähdä myös eräänlaisena tulevaisuusinvestointina. Tilastokeskuksen mukaan erilaiset kasvaimet olivat työikäisten suomalaisten yleisin kuolinsyy vuonna 2020. Siksi syöpien ehkäisy, aikainen toteaminen ja vaikuttava hoito ovat kansantalouden kestävän tulevaisuuden turvaamisen näkökulmasta merkityksellisiä. Moni syöpää sairastava on tehnyt pitkän työuran, maksanut veroja ja omalta osaltaan ollut mahdollistamassa sen, että yhteiskunnan kaikista jäsenistä pidetään Suomessa huolta ja toteuttamalla suomalaisille annettua palvelulupausta. Syöpäpotilaiden osalta tämän lupauksen toteutuminen vaatii selkeää suunnitelmaa, asian poliittista priorisointia ja tekoja. Syöpästrategia mahdollistaisi tämän.
EM-124786